03 September 2013

Err

This blog is not updated anymore. I´m busy doing other stuff. Be well. 

21 May 2013

Suuri matkareportaasi

Koitti toukokuinen tiistai ja oli aika Katjan ja Ellin enemmän ja vähemmän perinteikkään kesäretken. Yleensä kyseinen retki tapahtuu kesä-elokuussa kotimaan kamaralla, mutta tämä vuosi sai luvan olla poikkeus. Mutta eipä mitään; tälläkin kerralla kunnioitimme perinteitä, sillä retkeen sisältyi yksi kansallispuisto, joukko kolmekymppisiä ukkomiehiä ja luokatonta ruokaa (=muonaa).

Mukaan tuli jo legendan maineen saanut Musta Matkapäiväkirja, johon tämäkin kirjoitus pohjautuu. Suorat lainaukset on kursivoitu.


PÄIVÄ 1

Lähtökohdat olivat mitä parhaat, kun molemmat matkalaiset olivat nukkuneet aikaista lentoa edeltävänä yönä 0-2 tuntia. Starttasimme lennolle Kööpenhaminaan, jossa tehtiin välistoppi ja vaelleltiin puolikuolleinna sen verran, että saatiin erittäin hyvät smørrebrødit "mummon kahvilassa", kunnes sammuttiin (minä sammuin) ihanaan Rosenborgin palatsin puistoon. Matka jatkui sitten Zagrebiin, Kroatian pääkaupunkiin. Saapumiseen liittyi ainoastaan sellainen yllättävä seikka, että varattu hostelli olikin jossain esikaupungissa. Ensivaikutelma mestoista: siistiä, modernia ja vähän ränsistynyttäkin. Lämmintä.

PÄIVÄ 2

Ensi töiksemme lähdettiin kaupungille etsimään parempaa majapaikkaa. Hobo Bear Hostel houkutti nimellään ja sieltä meille aukenikin punkat. Köpiksen linjaa jatkaen makoiltiin taas eräässä puistossa, josta tulikin meidän pääkallopaikka. Zagreb vaikutti yllättävän länsimaiselta ja siistiltä: ihmiset näytti vaurailta, ei kerjäläisiä, paljon kahviloita terasseineen, hyvät opasteet ynnä muut turisteille.

Hostellilla oli muutama italialainen, jotka toteutti lajityypillistä käyttäytymistään. Otettiin huonekaverimme Staffan Ruotsista megeen ja mentiin yläkaupungille lasilliselle. Respassa maisteltu rakija ja litran viinipullo teki tehtävänsä, ja keskustelu oli lennokasta. Staffan joi naisellisen cocktailin, kun taas allekirjoittanut kiskoi jonkun litran paikallista olutta. :) Ilta oli lempeä ja lämmin, Staffan kertoi "hyviä tarinoitaan". Kuuntelimme tarkasti...


PÄIVÄ 3

Aamu alkoi puistossa istumalla ja yleisellä fiilistelyllä. Kierreltiin ihanalla kukka- ja vihannestorilla, otettiin kuvia nunnista ja muista hedelmistä (kuten sitruunoista).

Käytiin kiinnostavassa paikassa nimeltä Museum of Broken Relationships. Siellä oli kaikkee kamaa, mitkä liittyi ihmisten eroihin. Kukkulalta olis myös hienot maisemat kaupungin ylle. Lounaspaikkaa etsiessä päätettiin kokeilla kymmenen vuotta vanhan Lonely Planetin suositusta. Se oli virhe. Rafla oli tosi fiksun oloinen, mutta sillä ruokakeikalla lanseerattiin koko loppumatkan käytetty ilmaus "muona". Harvoinpa ravintolassa saatu ruoka on yksinkertaisesti pahaa. Aterian ainoat hyvät komponentit oli etikkapunajuuret ja vesi! Ilta meni hostellilla italiaanoja väistellen, mutta saatiinpa kuitenkin lopulta hyvää ruokaa, kun itse tehtiin.

PÄIVÄ 4

Ystävällisen taksikuskin vinkistä lähdettiin kohti Plitvicen kansallispuistoa pari tuntia Zagrebista etelään. Matkalla oli ihan huikeita vuoristomaisemia, ja kuski otti ilon irto mutkaisista pikku teistä kaasua painamalla. Kyydissä oli ryppyisiä ja ruskeita mummoja vihanneskasseineen, jotka jäi kyydistä jonnekin keskelle ei mitään.

Plitvice oli ehdottomasti yksi makeimmista paikoista, mitä oon nähnyt. Puisto käsittää pitkänmallisisa järviä, joita yhdistää erilaiset vesiputoukset ja kosket. Joka puolella on käytännössä vettä sinisen ja vihreän eri sävyissä. Mikään valokuva ei tee oikeutta sille paikalle! Kierreltiin ihmemaassa puoli päivää, kunnes lähdettiin etsimään majapaikkaa viereiseen kylään. Matka kukkulan yli oli tuskaisa, mutta perillä kylässä meitä odotti satujen kiltti mummo, joka antoi meille ihanan huoneen yhteishintaan 40€. Pihalla kukki syreenit.

Niin, siinä kylässä oli myös laskettelurinne.

PÄIVÄ 5

Seuraavaksi matka kävi suoraan rannikolla, Zadarin kaupunkiin. Upee paikka! Välimeri välkkyi ihanan vihreenä. Keskusta on vanhaa kaupunkia, jossa on valkoisia rakennuksia, liuskekivellä päällystettyjä sokkeloisia katuja, pieniä terasseja ja vanhoja roomalaisia kivikasoja. Vietettiin rento päivä auringossa. Porukkaa istuskeli "meriuruilla" (Sea Organ) kattelemassa laivojen lähtöä. Tässä vaiheessa matkaa koukutuin paikallistenkin suosimaan kahviin, macchiatoon, joka maksaa parhaimmillaan euron kuppi. Myös italialaista jätskii kului.

Yks siisti juttu Zadarissa on valomonumentti "Greeting to the Sun", joka on maahan upotettu pyöreä aurinkopaneelisysteemi, joka pimeässa hehkuu eri väreissä.


PÄIVÄ 6

Ja sitten saarille. Lähdetiin läheiselle Ugljanin saarelle biitsien toivossa. Vaellettiin polttavan auringon alla rantaviivaa seuraillen ja kapeilla kujilla poukkoillen. Matkalla näimme paljon kissoja. Me myös vaellettiin jossain polulla pusikossa, jossa oli nyrkin kokoisia lentäviä heinäsirkkoja. Ja joku ukko poltteli siellä risuja.

Totuus kroatialaisista biitseistä alkoi valkenemaan... Ei mitään hiekkarantoja, vaan betonitasanteita ja tappavan teräviä kivikoita! No, saatiinpa kärtsättyä nahkamme ihan hyvässä hengessä julkkispeliä pelaten. Lounaaksi saatiin mahtavaa pizzaa ja hurmaantunut pizzankääntäjä tarjoili vielä grappaa jälkiryypyksi. George Clooney myi jätskiä viereisessä kahvilassa. 

PÄIVÄ 7


Jatkettiin etelään. Rannikkoreitillä oli komiaa, etenkin Primosten kylä näytti nätiltä. Me jäätiin kuitenkin Trogiriin, jota meille suositteli mm. eräs hullu venäläinen. Se olikin sievä paikka myös! Ja tietenkin UNESCO-kohde, kuten niin monet muutkin paikat Kroatiassa. Torilla myytiin kaikkea peruskrääsää, mutta mua ihastutti etenkin simpukat, jotka oli myös aika halpoja.

Trogir tuntui olevan suomalaisten ja ruotsalaisten suosiossa. Satuttiin yllättävän hyvään raflaan, jossa istuttiinkin kirjaimellisesti enemmän ja vähemmän tuttujan maanmiesten seurassa... Majapaikka löytyi turisti-infon avustuksella ihan keskustan sokkeloista. Sisäpiha oli kuorrutettu kukilla ja viiniköynnöksillä, naapurin mummo solkotti meille kroatiaa. Onni.


PÄIVÄ 8

Tänään ohjelmassa oli retki taas uudelle saarelle, mutta edellistä pienemmälle. Drvenik Veli on ihan lyhyen lauttamatkan päässä Trogirista, ja odotuksissa oli jälleen kerran löytää se biitsi. Aluksi piti löytää tietenkin "sobe" eli kämppä seuraavaksi yöksi. Satama oli aika autio, vain muutama ukko istui varjossa. Onneksi ihan lyhyen kävelyn jälkeen löydetiin legendaarisen muori ikinä: hän ei puhunut mitään muuta kuin kroatiaa ja muutaman sanan italiaa! Saatiin kokonainen huoneisto alle kolmella kympillä.

Muorin elekielisen opastuksen saattelemana lähdettiin etsimään biitsiä, joka on kuulemma "phenomenal". Parin tunnin hikisen vaelluksen jälkeen oltiin varmaan kierretty koko saari ja asukkaiden takapihat, kunnes löydetiin herttainen laguuni, jossa kellui kaikenlaista roskaa. Ikuiseksi arvoituksesi jäi, tarkoittiko mummo juuri tätä paikkaa. Illalla sitten seurailtiin ukkojen petanque-peliä ja löydetiin sattumalta suomalaisen naisen omistama ravintola vuoren rinteellä. Siellä syötiin reissun paras ateria paikallisesta viinistä humaltuen ja tähtiä katsellen.

PÄIVÄ 9

Viideltä aamulla Elli repi allekirjoittaneen ylös päivän ensimmäiseen lauttaan. Seuraava lautta olis ollu jo liian myöhäinen. Määrätietoinen matkantekomme suuntautui Splitin kautta Hvarin saarelle, josta oltiin jo elätelty kauniita mielikuvia. Hvar on tunnettu etenkin laventelin viljelystä: laventelihan on maailman ihanin tuoksu. Jouduttiin venaileen lauttaa Splitissä, ja mitäpä muuta nämä turistit olis tehneetkään, kuin lepäilleet puistossa. Sataman kulmilla kiinnitettiin huomiota elämöivään polttariporukkaan, joka tuli tietenkin samalle lautalle. Viereen istunut hemmo esittäytyi Oliveriksi ja paljasti joukon olevan Brittein saarilta, tietenkin. Missään muussa maassa ei oteta polttareita yhtä vakavasti.

Perillä etsiskeltiin kämppää harvinaisen kauan, mutta lopulta eräs päättäväinen pieni mummo vei meidät luokseen punkkaamaan. Parvekkeelta oli hienot näkymät merelle ja raksatyömaalle. Syötiin lounasta ja katsottiin, kun joku hipsteri ajoi pyörällä kaupan seinään. Ja eikun viinakauppaan, meinasivat Suomen tytöt! Viimeinen ilta meni iloisesti erään pimeän kujan pienessä baarissa, johon ilmeisesti kaikki saaren turistit oli ahtautuneet. 

PÄIVÄ 10

Tästä päivästä ei voi sanoa kuin sen, että nämä kaksi höpönassua oli ihan väsymyskrapulassa koko hela dagen, ja jutut oli sen mukaisia. Kroatia sai kuitenkin riittää, onhan tuo nähty. Split on aika turistinen kaupunki, mutta keskustan vanhat rauniot on tietenkin mahtavia, eli sinne vaan. Ehdittiin saada jopa kantapaikkakin, ravintola Šperun, jossa on ihana ja sympaattinen tarjoilija, eli suosittelen visiittiä Kroatiaan ihan vain hänenkin takia! 

06 May 2013

Suomeksi suomalaisille (eli olenko rasisti?)

Mä päätin lopettaa flunssan vartomisen ja lähdin fillaroimaan. Löysin uuden reitin, joka kulkee Gerbyn ja Västervikin läpi. Mukava nähdä, että joillakin on rahaa muuhunkin kuin ruokaan. Jollakin oli jopa ollut energiaa pystyttää takapihalleen oma pieni Stonehenge. Mitä sitä suotta matkustelemaan.

Upotin varpaat hiekkaan eräällä Gerbyn minimaalisella rannalla, joka oli säästynyt rakentamiselta. Mikähän on rantaviivan metrihinta? Rantojen asukkaat ovat rakentaneet portteja ja muureja ja pystyttäneet kylttejä tunkeilijoiden esteeksi. Talvella muistan nähneeni yhden varoittavan kyltin meren puolella erään mökin laiturilla, epäilemättä jäällä kulkevien auringonpalvojien varalle: "Seis! Räjäytystyömaa."

Niin, tuli himo kirjoittaa äidinkielellä näin vaihteeksi. En tiedä mistä moinen; varmaan tuo vieraiden kielten opiskelu jättänyt jälkensä. Ajattelin harjoitella suomen kieltä ainakin väliaikaisesti, vaikka tuntuukin, että tämä ploki vetelee viimeisiään. Kaikki teiniangsti on vissiin purettu. Suomihan on aika jännä kieli. Mitä eroa on sanoa "koululla" tai "koulussa"? Tai niin kuin R.Schatz ihmetteli: jos sanoo "minä rakastan sinua", eikö siinä jää joku osa rakastamatta? Syödäänhän omenakin. Eli lauseen pitäisi kuulua "minä rakastan sinut". Toisen hauskan esimerkin voi muodostaa verbistä "naida".

Oli miten oli, huomenna lähden lomalle, vaikka ei saisi eikä olisi varaa. Tarkoitus olisi tehdä talviturkin heittoennätys Adrianmeressä ennen Äitienpäivää. Onnistunee. Älkää siis soitelko, sillä olen nauttimassa kuivaa valkoviiniä ja grillattuja kokonaisia pikkukaloja.


12 February 2013

Ice dancer

Monday is kind of like a day off for me because I don´t have any lectures. Since I don´t have to make a schedule for Mondays I can do whatever I like - do everything in reverse, for instance! I started this Monday with skiing now that for once I was free during the daylight. There was a sunny spell, only a few minus degrees. Skiing gave me amazing energy for the rest of the day. I had lunch, ran my errands in town (returned my work clothes), had afternoon coffee and only then went to the uni. At uni I studied and tried to print for a couple of hours. It was a good day. Exercise in the morning seems to be wise.
 
Later on I felt an urge to make cookies. I found this recipe that met my needs: http://blogit.hs.fi/kauhaajarakkautta/2012/04/26/kun-makeanhimo-iskee-maapahkinavoi-kaurakeksit/
This is my version:

Peanut butter oaties

1dl peanut butter
1dl cane sugar and honey
0,5dl chia seed gel (or one egg)
2dl oats
1tsp baking soda
2 tbs sultanas/raisins

Bake in 175 degrees for 7-10 minutes until golden brown. 

My god they are good with milk !!

Since this day was dedicated to spontaneous acts and urges, I realized my dream of being an ice dancer. After studying for a couple of hours at home, my lungs were screaming for fresh air. (Also, cookies taste twice as good after outdoor exercise.) It was 22pm and skating in a darkened ice rink seemed like a romantic idea. My ice dancer outfit was simply a skirt and my favourite winter coat. I had to have music as well so I took my mp3-player with.

Here are some "highlights" from my playlist... 








First it felt like a stupid idea to skate in the dark, making late-night dog walkers freak out. But skating to music is really fun, especially in the dark. It was like being in a shop after closing time. The only problem was that my mp3-player cords got stiff in the cold and the plugs kept falling out of my ears. I had a proper dance spectacle in the dark anyway and maybe some people in Olympia saw my show through window...

 I will go out tonight
Don't wanna waste my time
I feel I'm bound to fly
And I don't love you no more

10 February 2013

Shades of blue

This time of the year is very favorable for Finns because we have several seasonal sweet pastries that are supposed to be consumed in February. Well, at least two, and then there´s Valentines Day when sweet treats are easily justified. In the beginning of the month Finns also eat Runeberg´s tarts in the honour of our national poet J.L. Runeberg. It´s also time for split cinnamon buns with cream and jam inside... What would go better with a cuppa steaming coffee after enjoying fresh mid-winter air..!

On the campus

Feels good when you know spring is approaching even though I don´t want to let winter go just yet. I have some more skiing and skating to do which I have done unfortunately quite little. Lack of time is my enemy as I´m super busy with studies.

This weekend, though, I took a weekend-off and spent it in Seinäjoki with my siblings. It´s quite drastic what some alcohol, crisps and sugar do to you in a couple of days when you normally don´t consume them at all. Headache and fatigue that is. Luckily I recovered quite quickly, too, after going to the gym and having an empowering smoothie. Tomorrow it´s back to work and back to the line in terms of eating!!

The Russian church at dusk
This week I also tried out some raw cakes but I seem to need some practice. It´s hard to get the taste right because "unbaking" a raw cake is just something else... I did make quite nice chocolate cake that was pretty simple: oats and cashews in the crust and raw chocolate on top. I seem to have a sweet tooth especially in winter because it´s cold and dark and it´s nice to seek comfort from food. Baking something healthy is not actually very hard since everything can be replaced. Lately I also discovered chia seeds which can apparently replace eggs if needed. Even replacing white sugar with a natural sweetener and white flour with spelt is a huge improvement.

Some more pics form this winter wonderland and then I´m off to bed.

the City hall


 

26 January 2013

New residence and other business

I´ve been unbelievably busy this month and I don´t like that. Almost whole January has gone in a snap of fingers. I moved house and I´m hating this new one because I live with a total stranger who doesn´t even want to get to know me. For me it´s a nightmare. I want my home to be a safe place, not a battlefield of unseen frowns. Also, her room smells like mouth wash and something rotten.

Well, maybe I´m exaggerating. However, I can´t help comparing this with my previous homes. In the last one I lived for a whole year and it was my safe haven, full of light and peace. The one before that was a "cell apartment" just like this but oh how different... I had the best imaginable flatmate and it was a very friendly and relaxed place to live in.

I´ve probably said before how important for me it is to have a good home. Because when you´re out in the world for the whole day, making efforts, encountering people and new situations, following norms and rules of other places... you need a place you can rule and you can wind down at the end of the day without any masks. It´s not easy when you don´t even know who you´re living with and you have to wait your turn to cook meals and take showers.

To other matters. I´ve quit my job and therefore going to spend more time doing fun stuff and even traveling to certain places in Finland. So if you want a fun weekend guest who cooks vegetarian food for free and is up for new adventures, give me a shout...;)

I figured I can´t keep working in a place that I don´t see much value in. Sure, a gas station café can be an important meeting point for some but there´s nothing in it for me... Another good reason to quit was that I don´t want to work nights anymore, it´s not good for my dosha... 

I´m been busy also because I´m doing my best to write my Bachelor´s thesis. It´s going well, though, but I want to make a good one too so I´m making an extra effort. On top of that I have million other courses that require my full attention... Thank god I go to yoga every Thursday, it puts my mind at peace.

To finish this illogical post I bid farewell to my last home. You made me feel I belong somewhere.

Good bye the best kitchen I ever had. I will miss you.