Bittersweet – suloista tuskaa

Löysinpä purkillisen meripihkan oranssia Easy Sweet -hunajasokeriseosta postilaatikostani. Sitä täytyi kokeilla heti - talviturkki alkoikin jo pursuta lahkeesta.

Lämmitin ohjeiden mukaan vesihauteessa koko purkkia, mutta sokeri ei pehmennyt tarpeeksi. Satuinpa saamaan vettä purkin sisäpuolellekin, mutta mönjä ei mennyt siitä pilalle. Lopulta lämmitin sitä reilusti mikrossa, jolloin sokeri lämpeni epätasaisesti mutta tarpeeksi, että sain irrotettua siitä klimpin.

Seuraava vastoinkäyminen tapahtui, kun en malttanut valmistella sokeria, vaan iskin sen suoraan iholle. No eihän se tarttunut ollenkaan! Luin ohjeet vielä kerran ja alistuin sitten pyörittelemään ja venyttelemään massaa käsissä pari minuuttia. Tapahtui ihme! Aine muuttui kiinteämmäksi ja menetti meripihkan kiillon: se muuttui mattakeltaiseksi ja sai ohjeiden mukaisen purkkamaisen koostumuksen. Nyt kun levitin sitä iholle ja riuhtaisin, tulos oli täydellinen!

Idea on se, että tahmea hunajaseos levitetään vastakarvaan, jolloin se tarttuu tukevasti karvan ympärille. Sitten riuhtaistaan myötäkarvaan mahdollisimman nopeasti (riippuen henk.koht. mieltymyksestä kipuun) ja lähellä ihoa. Näin sokerointi on hellävaraisempaa kuin vahaus, jossa tekniikka on päinvastainen!

Aloitin sääristä, missä iho on lähellä luita, ja homma oli helppoa. Jossain vaiheessa sokeri alkoi tarttumaan ihoon pullataikinamaisesti. En malttanut käyttää vain yhtä kättä, joten sotkin sormetkin! Luulin massan menneen pilalle, mutta kävi ilmi, että se oli vain lämmennyt liikaa (innokkaassa käytössä). Eipä mitään, annoin klöntin levätä ja pian homma jatkui taas loistokkaasti.

Toimenpide muistuttaa vähän sinitarran jämien irrottelua tapetista isolla sinitarrakimpaleella. Samaa noin golfpallon kokoista köntsää voi käyttää vaikka koko kroppaan. Itse otin uuden erän, kun sokeripallo oli niin karvojen kyllästämä, että se hajoili eikä enää tarttunut. 

Puhutaanpa sitten kivusta. Itse en kokenut hirvittäviä tuskia, vaikka yleensä kauneushoitolassa se sattuu jonkin verran. Ehkä kun kipu ei pääse yllättämään, sitä kestää paremmin.

Lopputulos oli aika hyvä ensikertalaiseksi! Sinne tänne jäi irtokarvoja, joita nypin vielä pinseteillä. Sokerilla voi toki käsitellä samaa kohtaa uudestaan, usein niin joutuukin tekemään, eikä aine vahingoita ihoa eikä revi mukanaan tervettä ihosolukkoa kuten vahauksessa. Sokerilla ei olekaan kuin hyviä puolia: se on luonnontuote, ei testattu eläimillä, tuoksuu hyvälle, sitä voi valmistaa itsekin ja vaikka syödä pahimpaan makean nälkään! Hyvältä se maistuikin... Silkin sileä lopputulos kestää viikkoja karvanlaadusta riippuen. Itselläni on etelän apinan turkki, mutta sokeroinnin jälkeinen virtaviivaisuus kestää jopa nelisen viikkoa.

Mikä parasta, tätä hommaa voi tehdä vaikka sohvalla istuen. Töhryt ihosta ja kylppärin pinnoista irtoaa lämpimällä vedellä.

Hyvästi haisevat Veet-myrkyt, pistelevä sänki ja kalliit hoitolakäynnit! Tästä lähtien vietän makeaa elämää omassa kylppärissä...

Apologies, but when I really get excited about something I rather write in mother tongue. But to sum up:

Having ordered body sugar on the net, I spent the whole afternoon trying it out. It´s definitely the best way to remove hairs and it´s only got good sides: organic, gentle, easy to use, edible, not animal tested, smells good... I faced some difficulties in the beginning but as soon as I got the hang of the technique everything went fine and it was nearly fun. It doesn´t even hurt that much! Goodbye Veet, itchy stubble and expensive salon treatments! Add some sweetness to you life.

Importance of screwing up

Everyone makes bad choices despite all the wise words from mum. In other words, everyone screws up sometimes, even those people who seem to just float through life with success and glory without any visible blunders. Well, that´s just an illusion. The key is to pretend as if everything´s fine (in Finnish: olla kuin ei oliskaan) because when you do that, you actually start believing your screw-up didn´t matter or it never happened. And voilà: you´re over the whole thing and life goes on.

The truth is (yes, as the dictator of my blog I can say what the truth is) that people just don´t learn from other people´s mistakes as handy as it would be. You always think it´s different in my case because I´m so cool and I´m on top of things... Well, it turns out you can´t know some things before you experience them on your own. No matter how obvious, like licking a frosty lamp post in winter. You just have to try it yourself.

And you know, it´s okey. As that´s how life teaches us lessons and we can swallow our pride and be better people again. There´s no success without failure. Annoying isn´t it... It´s important, though, to remember your mistake on some level but not let it weigh you down. 

Reminds me of a Shameless episode (check out this series, it´s awesome) where Frank founds out, from a false source, that he´s dying. He records a tape where he makes all kinds of nasty confessions. When it turns out he´s not really dying, it´s too late... Someone´s seen the tape already! Hilarious. Not in real life though. 

I did get my tongue stuck on an ice cold anvil many years ago. I have never done it again.